Kakkonen oli saanut tulla jo esikoisen syntymän jälkeen missä vaiheessa vain. Aluksi (taas) se oli suuri salaisuus, että vauva saa tulla. Aikaa kului mitään tuloksia ei näkynyt eikä se haitannutkaan koska oli kumminkin esikoinenkin vielä niin pieni. Jossain vaiheessa "saa tulla vain" muuttui taas "saisi jo tulla". Kunnon yritys alkoi ja alettiin laskea päiviä. Jossain vaiheessa mukaan tulivat ovulaatiotestit. Välillä niitä käytin, välillä en. Kerran aikaisemmin bongasin oviksen, ennen tätä tärppäysovista. Tuntui, että ihan kaikki tutut ja puoli tutut ja tuntemattomatkin raskautuivat. Kyllähän niitä olikin ja onkin paljon. Odotus oli pitkä..
Tästä kierrosta ei kyllä yritystä puuttunut vaikka olikin jo vähän mieli, että tuskinpa tästäkään. Ei ollut sitä samaa toivomista ja tohinaa kuin yleensä. Silti testasin vähän liian aikaisin, sain viivanpaikan. Niitä olin saanut jo paljon niin en luottanut siihen yhtään vaikka mielestäni näinkin hitusen punaista seassa. Torstaina lähdimme esikoisen kanssa käymään apteekilla, hakemassa testin valmiiksi perjantaiaamua varten. Silloin olisi kp30 ja lauantaina häät, uskaltaisiko alkumaljan juoda ja punaviiniä ruuan kanssa?
Tein testin tapani mukaan jo samantien. Päiväpissasta vielä, ajatuksella no ostin kaksi testiä ja meneepä toinen hukkaan taas. Heti testin tehtyä huomaan jo pientä viivaa. Oletan sen olevan vain värintasautumisesta johtuvaa ja käyn täyttämässä kahvinkeittimen. Mielessä käy ajatus, etten nyt vain turhaa innoistuisi. Menen vessaan kurkkaamaan vaivihkaa testiä.. viiva! tai siis kaksi viivaa, toinen haaleampi! Eikä ollut kuin minuutti kulunut. Odotan vielä testin määräämät 2minuuttia. Kyllä se on positiivinen. Pysyhä matkassa pieni elämän alku <3
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti